Seinäkiipeilyllä ja minulla tuntuu olevan kummallinen suhde. Minä ja tyttö jäädään kotiin vilkuttamaan isille kun se lähtee seinälle -viitenä iltana viikossa. Olen ollut onnellinen että mieheni löysi lajin missä on kuin kala vedessä. Olen myös itse kokeillut kiipeilyä jopa huimat 3 kertaa. Ensin tuntui siltä että no, tulipahan kokeiltua mutta ei ole todellakaan minun juttu. Toisella kerralla lähdin mukaan ottamaan kuvia ja muutaman kerran kävin kiipeämässä kun kerran paikalla olin. Silloin tuntui, että olihan tässä oikeastaan jotain mukavaakin. Kolmannelle kerralle lähdin, koska kaverini ja hänen poikaystävänsä halusivat lähteä mukaan. Ja sillon huomasin yhtäkkiä että pidin siitä.
Pelkään korkeita paikkoja joten seinäkiipeily on minulle todellakin terapeuttista ja itsensä voittamista. Tuskin siitä tulee minulle koskaan tanssin tai voimistelun vertaista intohimoa, mutta toisaalta, never say never ;)
Oletteko te kokeilleet?
1 kommentti:
ihana ku kirjotit tästää! meinasin itekkin kirjotella, kun siihen nyt on hurahtanut. jotkut alkukantaiset vietit siinä höyrähtää pinnalle. :) lähetään joskus yhessä! me mennään ainaski perjantaina.
Lähetä kommentti