Tammikuinen perjantaipäivä. Jäätynyt meri ja aurinko. Kaunista.
Vaikka talvisia kuvia on ihana katsella, talvikuvaaminen ei silti ole mitään herkkua. Sormet jäätyy kun kinttaat kädessä on hankala kuvata. Päivän pituus on niin lyhyt että ikinä ei ehdi valoisaan aikaan ulos. Nyt päivän pituus taitaa tosin olla jo lähemmäs kuusi tuntia, joka tuntuu jo selvästi. Ihan koko ajan ei ole enää pimeää. Valo nostaa heti mielialaa ja omaa vireystilaa.
Tyttö ja koira tykkäävät lumesta. Tyttö kommentoi "oji aajo unta" (=oli paljon lunta).
Kevättä kohti mennään. Odotan jo lämpimämpiä säitä. Alan olla jo kypsänä varsinkin pilkkopimeisiin arkiaamuihin, kun puen kiukuttelevaa kaksivuotiasta miljoonaan vaatekerrokseen ja lähden viemään häntä hoitoon -20 c pakkasessa. Lämpöä ja valoa tänne, kiitos :)









Ei kommentteja:
Lähetä kommentti