Marraskuun pimeys meinaa vallata mielen. En ole koskaan ollut sitä tyyppiä keiden mielestä pimeys on ahdistavaa ja raskasta ja vie voimat. Olen aina nauttinut siitä kun saa ulkona pimeässä kävellä ja katsella kun ikkunoissa palaa valot ja pihoilla on jouluvaloja ja lyhtyjä. Nyt, kun lumet lähtivät, tuntuu että kaikki on mustaa ja pimeää. Tytönkin kanssa on ulkona vähän haasteellista keksiä tekemistä kun kaikki paikat ovat joko märkänä tai jäässä. Lunta kaipaan. Lumilyhtyjä, mäenlaskua ja sitä valoisuutta minkä lumi tuo. Onneksi tähän pimeyteen saatiin piristystä tytön 3v-synttäreiltä! Tytär on varsinainen bilehile... Seuraavina aamuinakin kysyi että onko tänäänkin juhlat, saako laittaa prinsessamekon päälle :)

 Palloista tuli hauska kattokoriste kun mies keksi ensin hinkata niitä sohvan torkkupeittoon. Hyvin pysyivät katossa :)

Maailman parhaimman kakun tytölle teki Nellu! Se oli niin sievä ja parasta kakkua mitä olen ikinä maistanut! Viimeisestä palasta oli lähes taistelu :D

Kiitos kaikille synttärivieraille ihanasta päivästä!