Taiteiluilta tyttären kanssa. Tänään päiväkodissa käytiin varhaiskasvatussuunnitelma läpi ja oli mukava kuulla millainen tyttö meillä päiväkodin näkökulmasta on. Omahoitaja kertoi tytöstä melko samaa kuin minäkin. 3-vuotias pikkuemäntä on temperamenttinen, sosiaalinen ja empaattinen lapsi. Hän viihtyy leikissä muiden lasten kanssa ja ottaa heidät huomioon. Osaa pitää puolensa... kröhm, todella hyvin ja tehokkaasti.

Liikkuminen ja kiipeily ei ole tytölle ominaisinta puuhaa. Hän on aina ollut erittäin varovainen, jopa niin varovainen että parin vuoden iässä oli melko reippaasti ikätovereitaan jäljessä. Ei siksi, että hänen motorisissa taidoissaan olisi ollut puutteita, vaan yksinkertaisesti siksi että hän pelkäsi eikä häntä kiinnostanut liikkuminen, juokseminen, pomppiminen, eikä kiipeäminen. Eikä hän koskaan uskaltanut niitä yrittää, vanhempien rohkaisusta ja kannustuksesta (ja kotiin rakennetuista temppuradoista) huolimatta. Ajateltiin sitten, että kyllä motoriikka kehittyy omassa tahdissaan kun tyttö saa itse päättää, milloin haluaa mitäkin kokeilla.

Eräänä päivänä tyttö näki isänsä seinäkiipeilevän ja yllättäen kertoi haluavansa myös. T on kiipeillyt useita kertoja isänsä kanssa ja se on tehnyt hänelle todella hyvää. Edelleen hän on arka ja pelkää kokeilla uusia liikunnallisia juttuja mutta on rohkaistunut todella paljon eikä enää ole edes hurjasti toisista jäljessä. Ja vaikka olisikin, ei haittaa, ei yhtään. On ihana seurata lapsen persoonan kasvua, tutustua hänen vahvuuksiinsa ja heikkouksiinsa sekä mielenkiinnonkohteisiinsa. 

T loistaa käsillä tekemisessä ja kaikessa hienomotoriikkaa vaativissa tehtävissä. Maalaaminen, piirtäminen, helmipujottelut ja askartelut ovat toimintoja, missä hän viihtyy hiljaa keskittyen tunninkin kerrallaan. Nyt on alkanut tulla mielikuvitusta mukaan myös piirtämisessä ja maalaamisessa ja tyttö kertoo mielellään mitä kuvat esittävät. Alla olevassa kuvassa "Aurinko paistaa hienosti ja sillä on viikset. Siili juoksee ruohossa."

Puheenkehitys on harpannut myös hurjasti eteenpäin. Tyttö jättää lähes kaikista sanoista ensimmäisen kirjaimen ääntämättä ja paikotellen ääntäminen on vielä vähän epäselvää, mutta lähes aina hän tulee ymmärretyksi ja raivaritkin ovat vähentyneet hurjasti kun hänen ei tarvitse enää olla turhautunut siitä, että häntä ei ymmärretä. Ihanaa. On aivan mahtavaa kun voi keskustella oman lapsen kanssa. Ihan parasta!

Pee Äs. On yksi liikunnallinen asia minkä parissa tyttö viihtyy. Nimittäin tanssi. Hän rakastaa tanssia ja tulee itse pyytämään että "laita äiti tanssimusiikkia". Sitten pyöritään ja hypitään, usein koko perhe yhdessä :)